Pian on viikko takana. Lähinnä vitutukseen tekis mieli hakea suklaata tai roskaruokaa illaksi. Tytön kun vihdoin saa rauhottumaan unille, niin olisi ihana lösähtää sohvan nurkkaan mässäileen.

Olisi se niin eri helppoa, jos mies olisi koko ajan kotosalla. Tuon villikissan taltukseen tarvitaan enemmän kuin yksi väsynyt äiti, kun pitäisi koko ajan olla silmä tarkkana ja muutenkin valppaana. Tänään on mm. leikitty bussipysäkin lasinsirukasassa, vedetty iso porkkana-astia jääkaapista alas (vesineen päivineen tietenkin), potkittu mummon koiraa (mummollehan ei kerrota!), uudelleen järjestelty lähes kaikki mikä vain voidaan..

Älkää toki käsittäkö väärin! Tuo neitokainen on varmaan parasta mitä mulle on tapahtunut, se on mun ilo ja elämä. En ikuna vaihtaisi sitä pois, nyt vain on vähän vaikeampaa..

Tein tänään eka kertaa eläässäin kana-aurajuustokastiketta! Oli hyvää.. Kaveriksi sille oli perunoita ja salaatia, njam

Nukkumaan pitäisi lähteä voimia keräämään huomista varten, vaan ei vaan jaksa.. Ja kaiken lisäksi Beck alkaa pian. En mä oikein uskalla kattoa sitä yksin, enkä jaksakaan, mut koitan aina seurata vähän vaivihkaa..