Mitään erikoista ei ole tapahtunu. Samaa rataa mennään, pakkasta ei ehkä ole ihan niin paljon kuin viime päivinä, ilman iltasyöminkejä olen ollut, mutta tuloksia ei näy (mähän haluisin huomata ne hetimiten), yksinäistä on. Eli ihan normieloa minulle.

Ei ole mitään tekemistäkään. Kauppoihin ei huvita mennä, ei ole oikein rahnaakaan, ulkonakaan ei voi vielä kovin olla tuon pakkasen vuoksi, kavereita ei ole, ukkokin on kaukana.. Ikäväkin on.

Olisi se niin eri helppoa, jos mies olisi koko ajan kotosalla. Tuon villikissan taltukseen tarvitaan enemmän kuin yksi väsynyt äiti, kun pitäisi koko ajan olla silmä tarkkana ja muutenkin valppaana. Tänään on mm. leikitty bussipysäkin lasinsirukasassa, vedetty iso porkkana-astia jääkaapista alas (vesineen päivineen tietenkin), potkittu mummon koiraa (mummollehan ei kerrota!), uudelleen järjestelty lähes kaikki mikä vain voidaan..

Älkää toki käsittäkö väärin! Tuo neitokainen on varmaan parasta mitä mulle on tapahtunut, se on mun ilo ja elämä. En ikuna vaihtaisi sitä pois, nyt vain on vähän vaikeampaa..

Tein tänään eka kertaa eläässäin kana-aurajuustokastiketta! Oli hyvää.. Kaveriksi sille oli perunoita ja salaatia, njam

Nukkumaan pitäisi lähteä voimia keräämään huomista varten, vaan ei vaan jaksa.. Ja kaiken lisäksi Beck alkaa pian. En mä oikein uskalla kattoa sitä yksin, enkä jaksakaan, mut koitan aina seurata vähän vaivihkaa..

Soitin aamulla sairaalaan, kun ei sieltä ole kuulunut mitään, vaikka lupasit, että kuukauden kuluttua laittavat tietoa tulemaan. Kävin vuoden alussa kolkoskopiassa (lienekkö oikein kirjotettu, en tiijä, eikä just nyt enää kiinostakaan! Onnellinen olen, jos en enää joudu tuollaisiin kokeisiin, oli meinaan sen verran kivuliasta!! ) ja multa otettiin samalla viisi koepalaa. Mulla on ollut useamman vuoden jo pientä häikkää papa-kokeiden tuloksissa ja nyt lopulta pääsin naistenpolille tutkimuksiin. Puhelimeen vastannut kätilö selaili paperini lävitse ja ilmoitti, et hän itse lähetti paperit minulle eilen ja että olen ihan terve. Ei siis ole syöpää, ei tauteja, ei mitään!!!!

Olin niin varma, että kuolema tässä on tulossa. On se kumma, et kun jotain on niin silloin koko ajan törmää esim. lehtiä lukiessa asioihin jotka koskettavat sitä omaa pelkoa. Esim. mulle on tullut vastaan lehtijuttu naisesta, joka itse sairasta syöpää ja hänen teini-ikäinen tyttärensä kuoli syöpään sekä ohjeita kuinka netistä löytyy ohjeet mm. oman testamentin tekoon.

Pitää ottaa pikku päikkärit, et kun neitokainen herää, niin päästään sitten tuonne auringon paisteeseen... Tuntuu niin keveälle..

5. diettipäivä menneillään ja vielä on iltasyönnit poissa Hyvä minä! Tänään oon vetänyt hullunlailla kukkakaalia, raakaa sellaista, kun on mun mielestä parempaa raakana kuin kypsänä. Porkkanoitakin on jokunen uponnut. Oon tässä miettinyt, et olisikohan lauantaina herkkupäivä..? Saas nähä, en tiedä vielä.

Kävästiin kaverin kanssa lounaalla, mut tän ko. raflan lounalista oli vähän keponen mun makuun. Otin grillipihvin, kasviksia ja kermaperunoita. Liiiiian raskasta oli, ja melko paljon perunoita jäi kokonaan syömättä! Ei ole paljon tuollaisia ongelmia ennen ollut, mut kai tämä alkaa vähitellen vaikuttaa, kun olen kuitenni ollu jo aiemminkin vähemmällä syönnillä ja nyt illat kokonaan. Ruokajuomana oli vesi, jälkkäriä en voinut ees ajatella!

Vettähän sitä pitäisi muistaa naatiskella enemmänkin. Tuntuu vaan, et cola ja mehut on kivempiä. Vesi olis kaiken lisäksi ilmaistakin, eikä sitä tarvii selkä vääränä raahata kaupasta kotiin ja sit huomata, et poika kavereineen on juonutkin jo kaiken, kun ite haluis ottaa..

Kävästiin tänään kaks kertaa kaupungilla. Molemmilla kerroilla saatiin maistiaisiksi Valion uusia Olo mustikkajugurtteja. Ihan hyvää oli

Toisella korvalla kattelen samalla Livin Ruotsin miljonääriäitejä. Jos se Suomi versio olikin ihan paska, niin on tuohonkin osattu valita mammat.. Varsinkin se Paul Ankan eksä on aivan kamala ja he***tin ärsyttävä. Tyttökin aina matkii sen rääkymistä mainoksista..

Juuh, tässä sitä taas ollaan.. Olisihan tuota voinut vielä hetkosen nukkua, mutta tyttöä ei sellaiset jutut taaskaan kiinnostaneet 

Eilisilta meinas olla aikas vaikee, varsinkin dietin suhteen. Hermoista puhumattakaan Käytiin perhejumpassa, ei tosiaankaan menny kuin Strömssossa.. Meillähän on se kerhon villein lapsi   Tyttö oli taas villi kuin mikä, väsytti ja olisi tehnyt mieli antaa mielihaluille periksi ihan kokonaan, useemman kerrankin. Onneksi pidin kuitenkin pääni ja litkin vain Valion uutta mustikkavadelma mehukeittoa. Se on sokeritonta ja siihen on lisätty kuitua. Tosi hyvää, ja ennen kaikkea se ei maistu aspartaamille.. (ostin vasta jotain toista kokeelle ja jouduin kaataan sen sivumaun takia altaasta alas..)

Pakko kai tästä on suihkuun alkaa vääntäytyä. Meil on kaverin kanssa treffit 10 jälkeen ja mennään ihan muuten vaan ravintolaan lounaalle Ihanaa vaihtelua tähän arkeen. En ees taida uskaltaa vilasta mittariin, kylmähän siellä on!

Käväsin eilen pikkuprinsessan kanssa kirpparilla, kun teini meni soittotunnille. Onneksi bussilla pääsee melkosen lähelle tuota hyvää kirppistä, pakkasta kun oli se -25 eilen.. Kyllä siellä kuitenni kerkes ihan kivasti kylmettyä, kun paluumatkalla joutu värjötteleen pysäkillä - eihän bussit kulje aikataulun mukaan..

Kuvat ei ole mitään kovin kummoisia, en vaan ossaa.. Värit meinaa olla hailakoita ja joskus kuvat vähän sumeita

Tällaisia löytöjä kuitenkin tällä kertaa:

Tällainen keltanen ankka meikkilaukku. Pieni ja ihan uudenveroinen, väri on oikeesti kirkkaampi kuin mille näyttää. Hinta oli huima 1 €.

Pikku neidille pinkki hienostelupuuhka. Höyheniä tosin on jo nyt joka paikassa. Hieman jäi harmittamaan, kun en ottanut toista samanlaista vaaleanpunaista. Hintaa oli vain 1,5 €.

Anteeksi surkee kuva, mut tämä on v.punanen body irtosi 40 centillä.

Mummun koiralle melkein uusi herkkuloota 4 €:lla ja upouudet itseneulotut lapaset 1,5 €. Sääliksi käy tekijää, eihän tuosta jää mitään itelle. Tosi hyvin tehty ja väritki oli passelit.

Täysi purkillinen jalkavoidetta 80 centtiä. Piti testata suihkun jälkeen, tosi riittoisaa on.

Hiilariton ruokavaliohan on sellainen, et jätetään pois mm. leivät, pastat, perunat, sokerit ja syödään esim. salaattia ja kanaa, kalaa tai lihaa, kasviksia ja hedelmiä. Pikku lapsen kanssa ollessa olen antanut itselleni luvan syödä hiilareita vähän, mutta tänä aikana en ole syönyt leipää tai pastaa ollenkaan, perunaa ihan vähän kun söin keiton lopun. Suklaata olen kyllä syönyt ehkä levyllisen .

Aamulla kerhoiltiin ja sen jälkeen kävästiin Lidlissä. Onneksi olin fiksu ja otin repun mukaan, sillä tuli hieman osteltua.. Ja kaiken lisäksi terveellisiä juttuja oli kaikki, ei herkkuja! Oli sitten kiva talsia kotia -25 asteessa vaunujen kanssa, tyttö vaunuihin köytettynä huutamassa väsymystään, ja tietty kaikki autoilijat oli just sillon liikenteessä..

Juu mutta katellaans miten onnistuu. Oisi aivan ihana saada painoa pois näinkin helposti, itteä nätimmäksi ja vaatteita istuvammiksi. Vielä hienompaa olisi jo mies loppukuusta sanoisi mun laihtuneen Tai et ens joulun Afrikan visiitillä olisin siinä kunnossa, et ilkeisin ostaa tomat (sellaiset lanteilla vaatteiden alla olevat helmet näin karkeesti sanottuna) 

Tänään se sitten taas iski, yksinäisyys. Pakkanen paukkuu ulkona ja istua kökötän tytön kans kahelleen kotona. Ei mitään tekemistä, ei ketään joka vois kyläillä, samat ajatukset ahistaa ja kiertää päässä, mies kiireisenä töissä monen sadan kilsan päässä, ei tietoa millon nähään seuraavan kerran.. Kaikki tää vain ahistaa, kun ois joku jolle puhua. Sen verran on annettava tunnustusta itelleni, et en sentäs ole märskännyt! Se on ihan tietoista. Koitan siis saada vaihdettua ajatuksia positiivisemmiksi, ainakin tänään se onnistui, hyvä minä!

Jos tätä nyt joku lukee, niin mietippäs miten monta kaveria sulla on ja miten monta sellaista ihmistä jolle voit purkaa kaikki tuntosi? Mä sanon, et mulla on kaksi kaveria ja ainoo jolle voin kertoa melkein kaiken on mun mies. Usko pois. Toinen noista kavereista vaan muutti kuukausi sitten 400 km päähän ja hänestä olen kuullut vain kerran sen jälkeen, soitin itse. Toinen taas on bilettäväopiskelijasinkku, nähdään ehkä kerran kuussa..

Mun on hirveän vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja nyt kun olen työtön, niin aikuiskontakteja ei juuri ole. Joskus se on tosiaankin vain se kaupan kassa ainoa.. Ootan joka viikko kuin kuuta nousevaa, että oisi maanantaiaamu ja tytön kerho päivä. Siellä ainakin on aikusia, vaikka ei heidän kanssa paljon kerkeä jutella, kun pitää juosta tuon villikissan perässä.. Mut on ainakin jotain.

En halua huolestuttaa ketään mun peloilla ja aatoksilla, toisaalta oisi aivan ihana jutella vapaasti jollekulle. Ehkä ne asiatkaan ei oisi niin pelottavia.

Niin, eli tietoa on, mutta.. Turha kai sitä on selitellä. Laiska mikä laiska, ei sille mitään voi.

Tänään ajattelin ilahduttaa poikaa (en toki itseäni samalla..) ja tein itse pizzaa. 3 pellistä. Päälle heittelin mitä kaapista löytyi, tällä kertaa; jauhelihaa, ananasta, tomaattia, aurajuustoa vähän ja Oltermannia. Voi kun olisi ollut oliiveja ja persikkaa (todellakin kokeilemisen arvoinen tuo persikka!!), njam.. Yhen pellillisen söi poika kavereineen, toisesta vähän minä. Loput jää sitten huomiselle. Täytyy kai ajatella, et parempi kun ite tekee, eikä hae tuolta tien toiselta puolelta valmista..

Olen siis reilu kolmikymppinen kotiäiti, töitä on katsellut, haeskellut ja toivonutkin, mutta eipä ole tärpännyt vielä. Perheeseeni kuuluu ammatikseen urheileva mies, joka joutuu työnsä vuoksi asumaan muualla , teini-ikäinen J-poika ja vajaa 2 vee A-tyttö. J:n kanssa on selvitty suht helposti, mitä nyt nykyisin tulee jonkin verran yhteenottoja. A taas on jo osoittanut olevansa täysi vastakohta J:n helppoudelle. Tytsy on villi kuin mikä ja on joka paikassa pää kolmantena jalkana, mutta siitä huolimatta on kaikien lellikki - ihana kuin mikä! Harrastukset siis sijoittuu lähinnä tähän kodin ympärille - rahan ja lapsen hoito-ongelmien vuoksi ei paljon muu onnistu.

Ylipainoakin on siis kertynyt tässä vuosien saatossa.. Ihannepaino on varmaan siellä 65 kg paikkeilla, joten pudottettavaa on 20 kg Ikuisuusprojekti siis. Uskon liikunnan voimaan ja oikeanlaiseen ruokavalioon, niistä joskus myöhemmin lisää. Siis uskon niiden voimaan, muttamutta.. Puntarin lukemista voidaan päätellä, ettei uskolla ole kovin pitkälle pötkitty..

Olen tässä jo useamman vuoden koittanut muuttaa asennettani positiivisemmaksi. Välillä menee todella hyvin, mutta takapakkiakin muistetaan aina ottaa. Kirjahyllyä täyttää jos minkämoiset opukset positiivisuudesta, itsensä kehittämisestä jne. Kaikkia ei ole luettu, myönnän, mutta mieluisin ja mihin tulee aina palattua on Rhonda Byrnen Salaisuus. Suosittelen ainakin vilasemaan.